Jos ystäväin et olekaan,lue joka toinen rivi vaan.
ison kiven juureen,
siellä on sun isäs, äitis,
keittää sulle puuroo
muistoista rakkahista,
niin pistä se piiloon
kaapin taa,
pois pöydältä näkyvistä.
Kun sitten tulet vanhaksi
ja painaa surujen taakka,
voit muistella
lapsuuden päiviä
aina kouluajoilta saakka.
Sun ystäväsi, armaasi,
mä aina olla tahtoisin.
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sull' uskoton ja petturi.
Se olis ainoo iloni,
jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi,
niin murhe minut murt
Ken viime lehdelle kirjoittaa, se sinua eniten rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti